Lemmi muuttaa toiselle paikkakunnalle oman ukkonsa perässä.

Sitten ei enää laitoksella kaiju Lemmin 85 desibelin nauru,
kukaan ei enää kaada teetä pöydälle ja tarjoile päivän seksejä,
kukaan ei tule enää myöhässä joka ikiseen paikkakunnan tapahtumaan,
kukaan ei katoa elokuvateatteriin kesken näytöksen,

kukaan ei enää fanita niin intohimolla Turtleksia,
kukaan ei valita kirjoitusvirheistä ja yhdyssanoista,
kukaan ei enää juo kahvia kerman kanssa,
kukaan ei enää keksi pahaa sanottavaa kaikista laitoksen tyypeistä,

kukaan ei ole niin suorasanainen kaikista ihmiskehon alapää-jutuista,
kukaan ei enää päästele sisäänpäin meneviä pieruja ja
hurjastele ylinopeutta mummopyörällä.

Mutta...
Minusta tulette kuulemaan vielä.

 - Lemmi

 (Kaivelee esiin kellastunutta kirjepaperia ja -kuoria piirongin laatikosta sekä potkii ukon köntyksensä kauppaan ostamaan postimerkkejä. Sitten Lemmi alkaa kovalla tohinalla kirjoittamaan öljylampun valossa huipulle Hupiskalle ja suloiselle Sipsulle. Ikävä on jo nyt! <3)